Maailmanuskonnot - Opinto.Net-sivusto -


Opinto.netin pääsivulle

Japanin sintolaisuus


Shintolaisuutta kutsutaan usein Japanin uskonnoksi. Shintolaisuus on suoraan käännettynä “jumalten tien noudattaminen”. Shintolaisuuden varhaismuoto syntyi jo noin 4000 vuotta sitten. Shintolaisuuteen vaikutti 700-luvulla jKr. Japaniin levinnyt buddhalaisuus. Shintolaisuudella ei ole varsinaista perustajaa, vaan se on syntynyt tuhansien vuosien kuluessa eikä se juurikaan pyri leviämään, vaan on enemmänkin japanilaisten asenteista ja elämäntavoista koostuva uskonto.

Shintolaisuus liittyy Japanin kansan ja valtion syntymyytteihin, joissa kerrotaan, kuinka jumalat synnyttivät Japanin saaret. Auringonjumalatar Amaterasu lähetti poikansa hallitsemaan maailmaa. Tämän vuoksi Japani kutsuu itseään “nousevan auringon maaksi”. Aurinko esiintyy myös Japanin lipussa. Auringonjumalattaren poika meni naimisiin Fuji-vuoren tyttären kanssa, ja heidän pojastaan tuli Japanin ensimmäinen keisari. Keisariperhe  on shintolaisuudessa edelleen pyhä.

Shintolaisuuden rinnalla japanilaisten uskonnon harjoittamisessa vaikuttavat Intiasta lähtöisin oleva buddhalaisuus sekä kiinalainen elämänviisausoppi kungfutselaisuus. Japanissa on yleistä kuulua useampaan uskontokuntaan. Eri elämäntilanteissa valitaan tunnelmaltaan parhaiten sopivan uskonnon juhlaperinteet. Hautajaisia vietetään usein buddhalaisin seremonioin. Häihin on tapana kutsua shintolainen pappi. Japanin buddhalaisuus on nimeltään zen-buddhalaisuutta, joka eroaa perinteisestä buddhalaisuudesta.

Shintolaisuudessa ei ole pyhää kirjaa, johon shintolaisuuden oppi olisi järjestelmällisesti koottu. Tärkeitä ovat rituaalit, kuten kotialttarin hoito. Koska jumaluus esiintyy kaikkialla, jumalan kuvia ei ole.

Shintolaiset palvovat luonnonkohteita, esi-isien henkiä ja kameja. Kameja voisi kuvailla henkijumaliksi. Kameja oli määritelmän mukaan 8 miljoonaa, mutta myös kaikilla luonnonpaikoilla on oma kaminsa, ja jokainen ihminenkin muuttuu kuolemansa jälkeen kamiksi. Esi-isien henkiä kunnioitetaan erityisinä juhlapäivinä, kuten uutenavuotena, mutta perheissä on  lisäksi oma alttari vainajien hengille. Esi-isien henkiä kutsutaan nimellä tamashii. Perheen vanhimman pojan tärkeä tehtävä on huolehtia tästä alttarista.

Uskontoa harjoitetaan temppelialueilla. Temppelialue on pyhää aluetta. Temppelialueiden merkkinä on torii-portti. Torii on usein sijoitettu sillan eteen, jossa se osoittaa pyhän alueen alkamisen. Temppelissä käydään varsinkin juhlapäivinä, kuten uutena vuotena tai lasten syntymän jälkeen.

Shintolaisuuden oppiin kuuluu animistinen ajattelu. Animismi tarkoittaa ajattelutapaa, jonka mukaan kaikessa on henki. Temppelialueilla kaatuvaa puuta ei korjata heti pois, vaan koska puussa on oma henkensä, puun annetaan olla maatuneena jopa vuosia, jotta henki ehtii rauhassa poistua puusta.

Shintolaisuudessa on pappeja, joiden tehtävä on suorittaa uskontoon kuuluvia rituaaleja. Shintopappien pukuun kuuluu korkea musta hattu sekä viittamainen päällystakki. Paperisella viuhkalla he suorittavat siunauksen ja pyhityksen erilaisille asioille. Temppeleissä voidaan viuhkalla pyhittää uhratut asiat, kuten riisi tai hedelmät. Lisäksi voidaan pyhittää avattu kauppa, perheen uusi auto tai rakennustyömaan pohjatöitä varten räjäytetty kuoppa.  


© Maailmanusk.opintonet
Palvelun tarjoaa Verkkopolku.com