Keisarinpalvonta oli huipussaan v.1847 keisari Matsuhiton aikana, jolloin keisarin kuvan palvonta määrättiin pakolliseksi julkisissa laitoksissa, esimerkiksi kouluissa. Opetettiin, että keisarin jumalallinen alkuperä (polveutuminen auringonjumalattaresta) merkitsee sitä, että koko ihmiskunnan tuli palvoa häntä. Matsuhiton kuoltua 1912 hänen Tokiossa sijaitsevasta mausoleumistaan tuli merkittävä pyhiinvaelluskohde. Shintolaisuudesta tuli Japanille myös sotilaallista itsetuntoa kohottava elementti: se näkyi toisessa maailmansodassa fanaattisena keisarinpalvontana ja sankaruuden ihannointina. Yksi näistä ilmiöistä oli kamikaze, ”jumalten tuuli”. Nimi tulee legendasta, jonka mukaan jumalallista alkuperää oleva voimakas tuuli tuhosi Japania uhkaavan mongolilaivaston v.1281. Tuulta alettiin kutsua ”jumalten tuuleksi”, kamikazeksi. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa japanilaiset käyttivät itsemurhalentäjistä nimeä kamikaze. Kamikazelentäjät ohjasivat pommein lastatut lentokoneensa amerikkalaisten laivoihin. Kamikazehyökköykset olivat raivokkaimmillaan Okinavan saaren taistelussa alkukesällä 1945. Japanilaisia kamikazelentokoneita lähti yhteensä 2257. Yhdysvallat vastasi pudottamalla ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. Keisarinpalvonta päättyi, kun Japanin antautui. Keisarin pyysi anteeksi kansaltaan ja sanoutui irti jumaluudesta kuuluisassa radiopuheessaan.