Kristinuskon harjoittaminen ja kirkkokunnat
Kristinuskon harjoittaminen
Uskonnonharjoittamisen perusta kristinuskossa on seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus. Sitä on vietetty jo alkuseurakunnan ajoista lähtien. Sen viettotavat ja nimitykset vaihtelevat eri kirkkokunnissa ja kristillisissä yhteisöissä. Katolisessa kirkossa seurakunnan pääjumalanpalvelus on nimeltään messu. Siinä vietetään aina ehtoollinen. Messu nimitystä käytetään myös luterilaisen kirkon jumalanpalveluksesta, jos siinä vietetään ehtoollinen. Sanajumalanpalveluksessa ei vietetä ehtoollista. Ortodoksisen kirkon päiväjumalanpalvelu on nimeltään liturgia. Siihen kuuluu myös aina ehtoollinen. Liturgia toimitetaan joka sunnuntai ja kaikkina suurina juhlapyhinä. Protestanttisissa vähemmistöyhteisöissä eli ns. vapaissa suunnissa kuten Helluntaiherätyksessä ja Vapaakirkossa jumalanpalvelusta nimitetään kokoukseksi. Vaikka ulkoiset toimitusmuodot vaihtelevat, ydin on kuitenkin kaikilla kirkoilla sama: kutsutaan seurakuntalaisia yhteen kuulemaan Jumalan sanaa ja osallistumaan pyhiin toimituksiin eli sakramentteihin. Katolisilla sakramentteja ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliittoon vihkiminen, papiksi vihkiminen, rippi ja sairaan voitelu. Luterilaisilla sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Luther perusteli tätä sillä, että näitä sakramentteja Jeesus Nasaretilainen itse kehotti toimittamaan. Muilla sakramenteilla ei Lutherin mukaan ole selkeää perustelua Raamatussa.
|
|
Opinto.netin pääsivulle
