Keskeisenä tässä uskonnossa on esi-isien palvonta. Esi-isien, luonnonhenkien ja jumalien välillä ei ole selvää eroa. Kaikkein ylimpänä hallitsee ylijumala Taivas eli Tien. Tämä käsite tarkoittaa samalla myös maailmankaikkeuden moraalista lainalaisuutta. Maailman järjestystä nimitetään Taoksi (suom. tie). Tao tarkoittaa moraalista totuutta, jota ihmisen on seurattava. Taossa on kaksi vuorovaikutteista elementtiä eli voimaa, maskuliininen jang ja feminiininen jin. Jang on taivaallinen, kova, valoisa ja liittyy päivään. Jin sen sijaan on pehmeä sekä pimeä ja liittyy yöhön ja maahan (vrt. Äiti Maa). Tavoitteena jinin ja jangin tasapaino eli Tao. Ilman tasapainoa syntyy sekasortoa ja onnettomuuksia. Oleellista on pyrkimys taoon eli tilaan, jossa jin ja jang ovat tasapainossa ihmisessä itsessään ja koko universumissa.